Olen itse- ja kaverioppinut golffari vahvalla palloilu-urheilutaustalla. Golfin aloitin 1990-luvun alussa samoihin aikoihin, kun Nurmijärven Golfkeskus rakennettiin. NGK:n jäsen olen ollut alusta asti ja nykyisin kauden peleistä kolmasosan pelaan siellä. Toinen kolmasosa kierrellään Espoon, Peuramaan ja Pickalan kentillä ja sitten loput kierroksista ulkomailla ja muualla Suomessa.

Kisaan mieluusti kaikenlaisia kisoja – myös golfissa. Erityisesti vapaamuotoiset ns. ”kaverikisat” kiehtovat. Sellaiset, joita OnGolf-pelimatkoilla pelataan. Golf on myös vaimoni Terhin ja minun yhteinen harrastus. Iso osa kauden peleistä tuleekin pelatuksi Terhin ja jonkun muun tuttavapariskunnan kanssa. Terhi on meistä kahdesta golfpiireissä se tunnetumpi, sillä hän on monen huippugolffarin fysiikkavalmentaja, mm. Minea Blomqvistin.

Golfaan tasolla hcp 14 ja halu olisi kyllä päästä lähemmäksi kymppiä. Golfissa on kyllä erikoista se tunne, että lähes joka kierroksen jälkeen jää tunne, että tätä voisi vielä parantaa, riippumatta siitä, menikö hyvin vai huonosti. Holari lienee ainoa lyönti, jota ei voi parantaa. Minua on aika vaikea saada golfissa hermostumaan, mutta häviämisestä en pidä koskaan – ihan sama mikä laji.

Yksittäinen golfin huippuhetki lienee se toistaiseksi ainoa holari eräänä syntymäpäivänä Nurmijärven väylällä B5.

Golfpelimatkoilla olen saanut tutustua lukuisiin mukaviin ihmisiin ympäri Suomea, ja se on ollut ulkomailla pelaamisen mukavin puoli. Lisäksi tässä on hieman päässyt tutustumaan eri maiden golftapoihin.